Alkuviikosta tulimme Jejulta takaisin, ja tama paratiisisaari ansaitsee kyllä oman blogipäivityksen. Tässä se tulee. Jejun saari sijaitsee Korean niemimaan eteläpuolella, ja on Korean oma ”Hawaii”. Itse saari on syntynyt tulivuoren purkauksen tuloksena ja maaperä on vulkaaninen.Tsekkailimme säätiedotuksia ennen lähtöä ja luvassa näytti olevan trooppista myskyä, rankkasateita ja ukkosta.
Ensimmäisenä päivänä päätettiin ottaa Hallasan -vuorelta (1950m) luulot pois ja hoitaa samalla lomaurheilut. Hupulle oli kaksi reittivaihtoehtoa, ja uhkarohkeina otettiin tietysti HC-vaihtoehto, vaikka vaati pitkän suostuttelun, että saatiin taksikuski ajamaan jupisten kyseisen reitin juureen. Nousua tuli yhteensä lähes kymppikilsa ja korkeuseroa 1 300 metriä. Ylös patikointi otti yhteensä 4,5 tuntia ja 5 litraa H2O:ta. Huipulla fiilis oli mieletön –pilvet leijuivat alapuolella ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Oltiin sen verran rentoutuneita, että otettiin Anniinan ja Marian kanssa huipulla pienet torkut.
1900 metriä
Kakkospäivänä otettiin saari haltuun kiertämällä se ympäri (saari on kooltaan n. 70km x 30km). Pyysimme kuskia viemään meidät paikalliseen ravintolaan, josta saisi haenyeo –naisten sukeltamaa sapuskaa. Nämä ikääntyvät naiset, joita on jäljellä enää joitain kymmeniä, sukeltavat merestä joka päivä abaloneja, merisiilejä, mustekaloja ja merimakkaroita. Naiset pystyvät pidättämään hengitystä minuutteja ja vapaasukeltamaan 20 metrin syvyyteen –vähän rispektii!
Täältä video sukeltajista: http://video.nationalgeographic.com/video/player/kids/people-places-kids/korea-divers-kids.html
Lähiruokaa parhaimmillaan.
Abalone eli punamerikorva.
Merimakkara-lounaan jälkeen se paratiisi sitten muuttui trooppiseksi myrskyksi! Mielettömiä salamoita:vaakatasossa, pystytasossa, metatasossa.. -kymmeniin haaroihin haarautuvia väläyksiä. Huh! Ennen myrskyn alkua ehdittiin käydä laavaluolissa, ja kotimatkalla kun sade hellitti, käytiin myös vesiputouksilla.
Taksikuskilla oli kuvasilmää.
Meidän majapaikka sijaitsi hiljaisella alueella saaren länsipuolella, ja puolen kilometrin säteellä löytyi kaksi paratiisirantaa. Muina päivinä lähinnä makoiltiinkin rannalla, seurailtiin vuoroveden vaihtumista ja nautittiin auringonlaskuista. Hostellista löytyi myös oma kellaridisko, jossa päästiin niin hyviin väleihin dj:n kanssa, että jopa Nygårdin Petri (parhaat ideat tulevat aamuyöstä) räppäsi jejulaisten tietoisuuteen. Jännää oli silti huomata, että viimeisinä päivinä tuli jo koti-ikävä, siis Soul-ikävä. Paluu opiskeluihin on ollut mieluisa, kurssivalinnat on mun kohdalla menneet aivan nappiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti