lauantai 17. syyskuuta 2011

Loma Jejun saarella



Alkuviikosta tulimme Jejulta takaisin, ja tama paratiisisaari ansaitsee kyllä oman blogipäivityksen. Tässä se tulee. Jejun saari sijaitsee Korean niemimaan eteläpuolella, ja on Korean oma ”Hawaii”. Itse saari on syntynyt tulivuoren purkauksen tuloksena ja maaperä on vulkaaninen.Tsekkailimme säätiedotuksia ennen lähtöä ja luvassa näytti olevan trooppista myskyä, rankkasateita ja ukkosta.


Ensimmäisenä päivänä päätettiin ottaa Hallasan -vuorelta (1950m) luulot pois ja hoitaa samalla lomaurheilut. Hupulle oli kaksi reittivaihtoehtoa, ja uhkarohkeina otettiin tietysti HC-vaihtoehto, vaikka vaati pitkän suostuttelun, että saatiin taksikuski ajamaan jupisten kyseisen reitin juureen. Nousua tuli yhteensä lähes kymppikilsa ja korkeuseroa 1 300 metriä. Ylös patikointi otti yhteensä 4,5 tuntia ja 5 litraa H2O:ta. Huipulla fiilis oli mieletön –pilvet leijuivat alapuolella ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Oltiin sen verran rentoutuneita, että otettiin Anniinan ja Marian kanssa huipulla pienet torkut.







1900 metriä

Kakkospäivänä otettiin saari haltuun kiertämällä se ympäri (saari on kooltaan n. 70km x 30km). Pyysimme kuskia viemään meidät paikalliseen ravintolaan, josta saisi haenyeo –naisten sukeltamaa sapuskaa. Nämä ikääntyvät naiset, joita on jäljellä enää joitain kymmeniä, sukeltavat merestä joka päivä abaloneja, merisiilejä, mustekaloja ja merimakkaroita. Naiset pystyvät pidättämään hengitystä minuutteja ja vapaasukeltamaan 20 metrin syvyyteen –vähän rispektii!

Täältä video sukeltajista: http://video.nationalgeographic.com/video/player/kids/people-places-kids/korea-divers-kids.html



Lähiruokaa parhaimmillaan.



Abalone eli punamerikorva.

Merimakkara-lounaan jälkeen se paratiisi sitten muuttui trooppiseksi myrskyksi! Mielettömiä salamoita:vaakatasossa, pystytasossa, metatasossa.. -kymmeniin haaroihin haarautuvia väläyksiä. Huh! Ennen myrskyn alkua ehdittiin käydä laavaluolissa, ja kotimatkalla kun sade hellitti, käytiin myös vesiputouksilla.





Taksikuskilla oli kuvasilmää.


Meidän majapaikka sijaitsi hiljaisella alueella saaren länsipuolella, ja puolen kilometrin säteellä löytyi kaksi paratiisirantaa. Muina päivinä lähinnä makoiltiinkin rannalla, seurailtiin vuoroveden vaihtumista ja nautittiin auringonlaskuista. Hostellista löytyi myös oma kellaridisko, jossa päästiin niin hyviin väleihin dj:n kanssa, että jopa Nygårdin Petri (parhaat ideat tulevat aamuyöstä) räppäsi jejulaisten tietoisuuteen. Jännää oli silti huomata, että viimeisinä päivinä tuli jo koti-ikävä, siis Soul-ikävä. Paluu opiskeluihin on ollut mieluisa, kurssivalinnat on mun kohdalla menneet aivan nappiin.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Karaokea ja saunomista

Viime lauantaina päädyimme yliopistolla järjestettyjen pyjamabileiden (kyllä, luulin viimeisten pyjamahippojen olleen ohi 8 ikävuoden rajapyykin ylitettyäni -kuinka väärässä olinkaan!) jälkeen syömään kaupungille. Kaikki olivat jokseenkin väsyneitä edellisen illan rientojen jäljiltä, ja tarkoitus oli suunnata kimchin ääreltä suoraan kotiin. Andrea kuitenkin sai kotimatkalla idean mennä laulamaan karaokea! Karaoke, jota täällä kutsutaan nimellä ’norebang’ (lauluhuone), on täällä supersuosittua. Karaokepaikkoja löytyy lähes joka kadunkulmasta, mutta käytäntö paikoissa on hieman erilainen kuin Suomessa. Norebangissa on lukuisia pieniä huoneita, joissa on jokaisessa oma screeni, mikit ja karaokevälineet. Huonetta vuokrataan tunniksi kerrallaan, ja sinne mahtuu noin 6 henkeä. Löysimme myös hyvän valikoiman englanninkielisiä lauluja, joten Abba raikoi aamuyöhön saakka. Sanomattakin selvää, että norebangissa on myös erittäin kiitettävä soju-tarjoilu. Dancing queen, young and sweet!


Rokkikamat kuuluivat diiliin.





Kävin viikolla myös etsimässä uimahallin, joka löytyi Soulin olympiapuistosta. Soulissa järjestettiin kesäolympialaiset vuonna 1988, jota varten rakennetiin 50-metrinen ja 10-ratainen allas. Tarkoituksena oli löytää tämä allas, mutta ilmeisesti koreani (lue: elekieleni) ei ole vielä tarpeeksi ymärrettävää ja päädyin lähistöllä sijaitsevalle 25 metriselle uima-altaalle. Ilahduin kuitenkin suuresti kun huomasin, että samasta rakennuksesta löytyi sauna! Sauna kutsutaan täällä nimellä ’jjimjilbang’. Jjimjilbang tarkoittaa oikeastaan isoa kylpylää. Tullessa saat vastaanotosta shortsit ja t-paidan sekä pyyhkeen. Saunaosasto oli ainakin tässä käymässäni paikassa naisille omansa. Kylpytilassa oli viisi erilaista kuumavesiallasta sekä viisi saunahuonetta, jokainen eri lämpötilalla ja jollakin erikoisuudella varustettuna. Kylpytilassa oli myös useita aurinkotuoleja, joissa ihmiset rentoutuivat ja nukkuivat. Periaate näytti olevan, että altaissa ja saunoissa kierretään kylmästä kuumimpaan. Kun saunomisesta ja kylpemisestä on saanut tarpeekseen, voi siirtyä yhteisiin tiloihin, joista löytyy erilaisia hierovia tuoleja, jalkahierontalaitteita, nojatuoleja, ravintola, kirjasto. Kaikki ovat pukeutuneet talon tarjoamiin, tässä tapauksessa oransseihin, vetimiin. Lopulta voi aina palata saunaan ja kylpemään. Jjimjilbang on paikka, jonne tullaan viettämään päivää. Ihmiset nukkuivat sikiunessa nojatuoleissa ja osa jjimjilbangeista tarjoaakin mahdollisuutta jäädä rentoutumaan yön yli –halpa vaihtoehto hotelliyölle! Suomi ei siis suinkaan ole ainoa saunomisen luvattu maa, täällä siitä tunnutaan tekevän rentoutumisen taidetta..


Seoul Olympic Park


Tyypillinen jjimjilbang.

perjantai 2. syyskuuta 2011






Sorvin ääreen ja menoliput Jejulle

Tällä viikolla on alkanut opiskelut. Kurssivalinnat alkaa pikkuhiljaa olla selvillä. Tämän viikon olen käynyt kuuden eri kurssin luennoilla nuuskimassa ilmapiiriä, ja tekemässä lopullisia valintoja. Luentokulttuuri on täällä himpun verran eri universumista. Ensimmäisenä luokkaan saapuu proffan assari, joka laittaa tietotekniikan kuntoon ja saattaa jäjestellä luokkaa vielä ennen proffan tuloa. Kun herra (niin, yhtään naista en ole vielä nähnyt) saapuu, opiskelijat hiljenevät ja assari kantaa proffalle kahvimukin. Proffat pönöttävät puvuissaan ja kravateissaan puhujanpöntön takana ja latelevat kurssin aluksi säännöt: ei poissaoloja, palautukset ajallaan tai ovesta voi kävellä samantien ulos.

Täällä on myös ainakin iäkkäämmillä proffilla tapana muistuttaa opiskelijoita luokan hierarkiasta. Toisin sanoen: keskusteluun tulisi osallistua aktiivisesti (usein puheenvuoro saattaa tosin keskeytyä proffan kädenheilautuksella), mutta lopullisen totuuden haltija seisoo puhujanpöntön takana. Proffille on myös tärkeää muistaa mainita jos he ovat opiskelleet tutkintonsa Briteissä tai Jenkeissä, jaaritella omista saavutuksistaan ja rehvastellaa missä kaikkialla he ovat matkustelleet. Mikä inspiroiva ilmapiiri!

Tällä viikolla kursseista tippui pois Special Topics in International Development: Foreign Aid ja Political Systems of the World. Ensimmäinen siitä syystä, että proffa oli sietämätön Amerikkalaisen kapitalismin ja massakulutuksen äänitorvi ja talouskasvun ylistäjä, jonka käsitys kehityksestä rajoittui talouden kasvuun. Uh. Jälkimmäinen jäi pois, koska kurssin sisältö ei vastannut ihan sitä mitä olin odottanut. Lopulta jäljellä on siis viisi kurssia:

Beginner’s Korean
World literature written in English: Nation, Migration and Globalization
Contemporary Issues in Development cooperation: Utopia as Development Benchmark
Resources and Global Development
Special Topics in International Development: The Plight of the Poor

Huomasin myös eilen, että Korea Univeristy tarjoaa koreaksi General Education kursseja muun muassa kiipeilystä, vesihiihdosta, joogasta, surffaamisesta ja riippuliidosta! Sähköpostittelin kurssien vetäjille ja kyselin mahdollisuuksista ottaa näitä kursseja, mutten ainakaan vielä ole saanut vastauksia.

Ensi viikolla täällä alkaa Harvest Festival, jolloin on pari kansallista lomapäivää. Sen kunniaksia varattiin ex-tempore loma laavaperäiselle Jeju-saarelle, Korean Hawajille! Lähdemme sinne torstai-iltana lentäen Soulista suoraan Jeju Cityyn. Valitettavasti saarelle löytyi lentolippuja vain menopäivälle, joten paluu on vielä vähän auki. (: Suunnitelmissa on tulla takaisin joko lautalla suoraan Inchoniin (Souliin) tai lautalla Busaniin ja sieltä junalla Souliin. Matkakööri koostuu meistä suomitytöistä, muutamasta itävaltalaisesta ja saksalaisista.