Ensimmäinen viikko takanapäin

Kuluneen viikon aikana olemme tutustuneet yliopistokampukseen, rekisteröityneet kursseille, hankkineet uudet liittymät ja tutustuneet kaupunkiin. Yliopistokampus on valtavan iso, ja kattaa useita rakennuksia. Kampuksella on useita asuntoloita, ruokaloita, ravintoloita, kahviloita, kuntosali, jäähalli ja niin edelleen. Rakennukset näyttävät kaukaa henkivän vanhaa arvokkuutta, mutta todellisuudessa ovat suhteellisen nuoria. Tyyli on kopioitu suoraan arvostetuista amerikkalaisista yliopistoista, joten vaikutelma on jokseenkin muovinen. Ensimmäinen ajatus meillä oli, että olemme saapuneet Tylypahkaan ja kohta meillee jaetaan taikasauvat! Vaikutelmaa jokseenkin korostaa se, että yksi valitsemieni kurssien proffasta on Mr. Potter.







Kansainvälisten asioiden toimisto ja kummiopiskelijat olivat järjestäneet meille Soulin kaupunkikierroksen torstaina. Kävimme Changdeok-gungin palatsissa, syömässä korealaisittain, tutustumassa turistihuudeihin ja katsomassa Nanta-musikaalin.



Iltaisin korealaiset ovat kutsuneet meitä syömään ja juomaan sojua (paikallista vodkaa, 21%). Olemme olleet erityisen yllättyneitä siitä kuinka avoimesti juomiseen suhtaudutaan täällä! Esitellessämme itsemme ensimmäisissä yhteisissä tilaisuuksissa, lähes kaikki korealaiset mainitsivan oman nimensä, pääaineensa ja ”And I drink a lot!”. On kyllä myös päätelty tämän johtuvan siitä, että suurin osa opiskelijoista täällä on 19-21 –vuotiaita. Täällä riisiviinin (verrastettavissa kiljuun) ja sojun juominen on kiinteä osa opiskelijakulttuuria. Lukio on Koreassa äärettömän rankka kokemus, jolloin opiskelupäivät venyvät aamuseitsemästä iltamyöhään. Koko lukio on käytännössä valmistautumista yliopistojen pääsykokeeseen, ja jos kokeessa onnistuu pääsemään yhteen kolmesta huippuyliopistosta, on tulevaisuus käytännössä turvattu. Yliopistoaika onkin sitten huomattavasti leppoisampaa, ja se kyllä näkyy vapaa-ajanvietossa.



Muuten olemme kuluttaneet päiviä kaupunkiin tutustuen. Olemme nähneet Korean Beverly Hillsin, jossa vastaan käveli trendikkäitä hipstereitä sekä plastiikkakirurgin jäljiltä sitesiin verhottuja naiskasvoja. Korea on muuten plastiikkakirurgian luvattu maa, ja täällä tehdäänkin eniten operaatioita koko maailmassa. Olemme käyneet Itaewonin kaupunginosassa, jossa sijaitsee U.S. military base, ja joka on Seoulin kansainvälisin kaupunginosa lukuisine kansainvälisine ravintoloineen. Eilen kävimme kiipeämässä Seoulin yhdessä parhaista vuorikiipeilymestoista, Bukhasan –nimisellä vuorella. Vuorikiipeily on täällä supersuosittua, ja paikkoja on joka puolella Soulia. Paikalliset näyttivät menevän pro- luokan varusteilla, mutta meille riitti shortsit ja t-paita. Hyvin pärjäsi. Tänään kävimme Anniinan kanssa yhdessä Seoulin korkeimmista pilvenpiirtäjistä, 63 Buildingissä, jossa sijaitsee muun muassa Sea World, IMAX teatteri, Art Gallery ja niin edelleen. Emme suosittele kellekään: paikka oli tupaten täynnä turisteja ja nähtävyydet eivät olleet kummoisia.

Alku

Wow, nyt se on totta! Täällä sitä ollaan Soulin sykkeessä. Kevään lopulla tullut tieto vaihto-opiskelustipendistä Korea Universityyn on lennättänyt minut ja kolme muuta onnekasta Oulun neitoa Etelä-Koreaan. Onneksi kaikki tunsimme toisemme ennen matkaa, joten matkaa edeltävät järjestelytkin sujuivat mukavasti yhdessä.

Anniina lähtötunnelmissa.

Lähdimme Anniinan kanssa matkaan lauantaina aamuyöstä Helsinki-Vantaalta. Menomatkalla kävimme pyörähtämässä päivän Amsterdamissa. Tämä kaupunkiloma tuli puhtaasti onnekkana kylkiäisenä halvimpien matkalippujen myötä! Kaverini Brigitte tuli Haagista meille Amsterdamin matkaoppaaksi, ja näytti meille kaupungin parhaita puolia. Olimme toivoneet rentoa kaupunkikierrosta ilman tiukkaa aikataulua, ja opas ottikin toiveemme mainiosti huomioon. Päivän aikana kävimme kanaaliajelulla ja markkinoilla, nautimme puoli kiloa hollantilaista goudaa (seurauksena juustoähky!) sekä kuljeskelimme Amsterdamin kapeilla kujilla. Punaisten lyhtyjen alue ja paikalliset ”coffee shopit” katsastimme luonnollisesti myös.



Lauantai-iltana lähdimme rentoutuneina Soulia kohti. Matka meni yllättävän nopeasti ja hieman ensimakua korealaisten ystävyydesta saimme jo menomatkalla. Istahdin lentokoneessa nimittäin korealaisen nuoren miehen viereen, joka ensi töikseen sanaakaan sanomatta nosti lentolaukkuni ylähyllylle. Lennon aikana hän herätti minut kolme kertaa ruokailemaan, huolehti viihtyvyydestäni parantamalla tuolin asentoa ja ohjaamalla medialaitteiston käytössä. Ystävystyimme, ja sain häneltä perehdytyksen korean kieleen ja kulttuuriin. Eka korealainen kaveri, jes!

Sunnuntaina päivällä saavuimme Souliin, jossa meitä oli vastassa Korea Universityn ”buddyt” eli kummioppilaat. Lentokentällä sattui ensimmäinen matkahasardi: käteisautomaatti toivotti minut tervetulleeksi syömällä luottokorttini. Huonosti nukuttujen kahden yön jälkeen tämä vastoinkäyminen kielitaidottomana ei ollut aivan toivottua, mutta siitä selvittiin. Sain kortin takaisin ja nyt kiittelen itseäni, että hankin mukaan myös toisen kortin.

Kortinsyöjäkone.

Lentokentältä meille oli järjestetty bussikuljetus tulevaan majapaikkaamme. Ensivaikuelma Soulista oli: täällä on ahdasta! Ei ihme, koska asuintiheys on 17 000 ihmistä km2. Vertailun vuoksi: Suomessa tiheys on 16 ihmistä/km2. Buddyt veivät meidän ovelle asti ja meitä olikin vastassa Hanne ja Maija, jotka olivat tulleet jo edellisenä päivänä. Illalla kävimme marketissa hankkimassa minulle ja Anniinalle peitot, tyynyt, pyyhkeet, lakanat, astiat ja muita tarpeellisia asioita.

Totesimme myös, että ruokailu täällä näyttää olevan erityisen jännittävä tapahtuma. Menut useista ravintoloista löytyvät ainoastaan koreaksi, joten ruoan tilaaminen on varsin onnen varassa! Ruoka oli tosin älyttömän maukasta. Ruokailuun liittyen heitimme tosillemme myös haasteen: tämän 4 kuukauden aikana haarukkaan ei ole koskeminen! Tikuilla syöminen on vielä tässä vaiheessa niin äärettömän hidasta ja kömpelöä, että Koreasta voi hyvinkin tulla laihduttava kokemus. Yrittäkääpä vaikka siellä Suomessa syödä nuudelia tikuilla. Takaan, että tällä dietillä voi unohtaa karppaukset!



Nukuimme yöllä univelkoja pois. Aikaeroa on täällä 6 tuntia Suomeen verrattuna, joten totuttelemista on. Professori Park, joka vastaa vaihto-ohjelmasta täällä päässä, oli kutsunut meidät tänään lounaalle italialaiseen ravintolaan. Lounaan jälkeen kävelimme lähikortteleissa, ostimme vielä tarvittavia tavaroita ja istuimme kahvilassa. Illalla proffan assistentti Eunah, joka myös auttoi meitä löytämään asunnon, lähti käyttämään meitä metrolla isossa mediakeskittymässä. Tarkoituksena oli ostaa puhelimet, koska vaikka 3G verkko täällä toimii, meidän nokioihimme ei voi täällä ostaa prepaid-liittymää. Tai voi ostaa prepaid liittymän, mutta sitä ei voi ladata. Tämä kaikki oli hyvin complicated. Kukaan meistä ei lopulta päätynyt ostamaan puhelinta, koska ne olivat marketissa huomattavasti kalliimpia kuin netistä tilattuna. Ostimme kuitenkin reitittimet.



Tänään söimme uusperinteikästä korealaista ruokaa: army soupia eli armeijakeittoa. Tämä ruokalaji syntyi Korean sodan jälkeen 1950-luvulla, kun amerikkalaiset sotilaat toivat mukanaan makkaraa. Tähän tuliseen keittoon kuuluu siis makkaraa, jauhelihaa, nuudeleita, riisiklimppejä ja paljon chiliä. Riisi on kupissa erikseen. Sanon vaan, että bye bye vegetarismi. Täällä on onneton yritys löytää kasvisruokaa. Lihansyöntiä pidetään merkkinä syöjän vauraudesta, joten kasvissyönti on totaalisen out.